sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Joulukuussa Sallassa

Tämä reissupostaus tulee näin "hieman" myöhässä. Sanottaisiinko nyt vaikka niin, että tästä reissusta tuli surullisen kuuluisa. Syy ei ole ollenkaan kohteessa. Salla ja Itä-Lappi oli kertakaikkisen upeaa seutua. Syy on sen sijaan ex-autossamme, joka tällä matkalla päätti alkaa lievästi sanottuna temppuilemaan. Lappia ja Kuusamon seutua tuli nyt ensi kertaa ihasteltua hinausautosta käsin, mutta monien (hyvin monien) mutkien jälkeen pääsimme vihdoin kotiin. 

Mutta kuten sanoin, itse matkakohteessa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Koittakaamme keskittyä siis tässä postauksessa siihen! :) 

Suunnitelmissamme oli kahden yön miniloma joulunalusaikana Lappiin nauttimaan pimeydestä ja paukkupakkasista. Päätimme suunnata Sallaan, sillä siellä päin emme olleet aiemmin kunnolla vierailleet. Majapaikkaan lopulta pääsimme perille, mutta automme ei... Valitettavasti se sammahti ensimmäisen kerran Sallan S-marketin pihalle ja sieltä paikallinen autohuoltaja (taisi olla Sallan Teboilin omistaja) hinasi sen yöksi hoiveisiinsa. Pakko kyllä kehua palvelua. Väsyneenä ja autoon turhautuneena saimme häneltä kyydin suoraan hotellille, 10 kilometrin päähän kaupasta. Lopuksi hän myös palautti auton meille hotellille. Oodi ystävällisyydelle!

Majoituimme Holiday Club Salla Revontulessa pienessä mökissä. Mökin hinta oli vain 60e/yö ja mökki oli kyllä aivan ihana. Ihastuttava pieni sauna, tunnelmallinen sisustus, upeat näköalat ja terassi. Myös palvelusta meillä ei ole kuin ylistävää palautetta. Todella ystävällistä ja auttamishaluista palvelua!
 
Seuraavana päivänä meillä ei ollut autoa käytössämme. Tämä muutti reissusuunnitelmiamme aika paljon. Olisimme halunneet seikkailla autolla alueella, käydä mahdollisesti jossain lähikunnassa tai ajella vain erämaisissa maisemissa jonkin kauniin järven rannalle ja katsella kohti Venäjää. No, ilman autoa meidän oli tässä pakkasessa (-30 astetta) pysyteltävä lähialueella. Itsekin olin tässä vaiheessa jo puolessa välissä raskautta, eli turhia riskejä paleltumisen suhteen ei viitsinyt ottaa.

Päätimme lopulta kavuta kävellen Sallatunturin huipulle, emmähän pitkään aikaan olleet tunturin päälle päässeet. Hissit menivät kyllä huipulle, mutta halusimme päästä sinne lihasvoimin. Päädyimme hiihtämään alkumatkan latua pitkin. Loppumatkan huipulle menimme moottorikelkkauraa pitkin kävellen.
Upeat kaamosmaiset maisemat olivat hieno paikka hiihdellä ja vaellella. Olo oli todella erämainen ja puhdistava. Suosittelen ehdottomasti kaikille elämyshakuisille Lapin fiilistelijöille Itä-Lapissa hiihtelyä näin joulu-tammikuun aikoihin. Sanoinkuvaamaton kokemus.
Huipulla pääsimme vihdoin ottamaan kuvat tämän kyltin edessä, Lappi goals!
Itse sanoisin, ettei Sallatunturin päälle vievä reitti ollut mitenkään kovin vaativa. Olin tällöin tosiaan jo melko pitkällä raskautta ja hengästyin jo parin kymmenen metrin matkalla! :D Joten jos minä onnistuin tuonne huipulle pyörimään, niin sen pystyy kyllä aika moni muukin tekemään.

Loppupäivän istuimme lähinnä mökissä. Autoa ei ollut ja pakkasta oli sen verran, ettei ulos tarennut lähteä. Katselimme X-factor Uk finaalia, saunoimme mökin saunassa ja kävimme syömässä läheisessä ravintolassa pizzat. Teki toisaalta ihan hyvää meille kilometrien hamstraajille välillä ihan vain pysähtyä nauttimaan.
Seuraavana aamuna läksimme sitten kohti kotia. Auton olimme tässä vaiheessa jo saaneet takaisin ja kuin ihmeen lailla se lopulta starttasi!
Kotimatka ei ihan helpoimmasta päästä ollut. Ensin auton tehot loppui hieman ennen Käylää ja lopulta auto jumahti Käylän abc:n pihalle. Siellä henkilökunnan kahviossa odottelimme hinausautoa. Oli hauska siinä kuunnella jonkin vanhemman lappilaisen postimiehen tarinoita, pullakahvitkin hän tarjosi.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää.

Ylläoleva kuva on muuten napattu hinausauton kyydistä, edessä Ruka aamuauringon valossa.

Loppumatkallekin haasteita riitti. Ei oikein lämmittänyt ajatus kolmen kymmenen asteen pakkasista ulkosalla samalla kun auto kävi varsin epävarmasti. Kuusamon Wetterin huollon jälkeen auto ei jälleen startannut Kiimingin abc:n pihalla. Siitä hinaus Oulun Wetterille. Oulussa punkkasimme pari päivää, mutta auto ei vain valmistunut ja työt kutsuivat. Lähdimme siis muin kyydein kotikonnuille ja palasimme myöhemmin hakemaan autoa. Ei siitäkään kotimatkasta mitään tullut, parin kymmenen kilometrin jälkeen meni jälleen hinaushommiksi.

No, tämä reissu ainakin takuulla muistetaan.  Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka jäävät muistiin. Elämän kannalta siis loppujen lopuksi varsin antoisa reissu.