keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Syksyinen matka Lappiin

Tästä reissusta on ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta vasta nyt ehdin paneutua tämän matkan kuvien läpikäymiseen kunnolla. Kävimme siis Kilpisjärvellä ja Norjassa Lyngenin alueella elo-syyskuun vaihteessa. Ruska oli jo aluillaan, muttei vielä upeimmillaan. Olimme siis kaksi yötä Kilpisjärvellä ja Lyngenissä kävimme päiväretkenä Blåvatnetilla. Tähän lyhyeen syysreissuun kuitenkin mahtui yhtä sun toista, joten kerrottavaa riittää. 

Olen muuten nyt saanut viimein siirrettyä edellisestä blogista lähes kaikki matkakertomukset tämän blogin puolelle, huh! On siinä ollutkin työmaata, vaikka ihan kaikki eivät vieläkään ole päässeet tänne asti. No, ajan kanssa!
Yövyimme tällä kertaa Majatalo Haltinmaan retkeilyhuoneessa. Majoitus oli varsin mielenkiintoinen: yhden yön hinta on todella halpa (olikohan noin 50 per yö kahdelta hengeltä), mutta tiloja piti jakaa sitten muiden matkailijoiden kanssa! Retkeilyhuoneessa on oma makuuhuone, mutta keittiö, wc ja suihku ovat yhteisiä. Yhdessä talossa oli neljä huonetta, joten jos kaikki huoneet olisivat täynnä, olisi siellä melkoinen vilinä. Olimme tällä kertaa siis kaksi yötä ja molempina öinä meillä oli yhdessä naapurihuoneessa majoittujia. Ensimmäisenä yönä kaksi lahtelaista miestä ja toisena yönä ruotsalainen moottoripyöräilijä. Mielenkiintoisia kohtaamisia, ei voi muuta sanoa.
 Ensimmäisenä iltana päätimme lähteä katselemaan maisemia Saanalta käsin. Emme ajatelleet käydä huipulla, vaan ihan vain rennosti iltakävelyllä portaiden näköalapaikalla. Ruskan värit olivat kyllä upeita! 
 Tämä reissu oli muuten myös pienen rakkaan masuasukkimme ensimmäinen Lapin reissu <3
Illalla kävimme vielä ihastelemassa maisemia Kilpisjärven rannalla.
Seuraavana päivänä lähdimme käväisemään Norjassa. Päämääränämme oli Lyngenin alue ja siellä maaginen Blåvatnet, kirkkaan turkoosin värinen jäätikköjärvi. Matkalla tavoitteenamme olisi myös piipahtaa Rovijoella, sillä vaikka olemme usein Skibotnissa ja Tromssassa käyneet, on tuo kyseisen tien varrella oleva vesiputous jäänyt aiemmin katsastamassa.

Rovijoki, nk. morsiushuntuputous, sijaitsee tosiaan tien varrella. Mutta koska sitä ei näy tielle, on siitä helppo hurauttaa ohi. Niin myös me teimme, ajoimme aluksi parkkipaikan ohi. No, saimme tehtyä u-käännöksen ja löysimme kuin löysimmekin parkkialueelle. Parkkialueelle ei ole opastetta, mutta tämä putous sijaitsee tosiaan noin 36km Kilpishallin pihalta. Rovijoki on 28m korkea putous, ja pakko myöntää, että olihan se varsin vaikuttava näky. Tovin jos toisenkin viivyimme vain ihastelemassa sitä.
 Rovijoelta matka jatkui kohti Blåvatnetia. Maisemat olivat käsittämättömän upeita, mutta valitettavasti keli huononi, mitä lähemmäksi kohdettamme pääsimme. 
Teräviä huippuja ja turkoosina hohtavaa merta.. Ja niin lähellä Suomen rajaa!
Lopulta pääsimme reitin lähtöpisteelle. Maisemat olivat komeat, ja otimme vain päämääräksemme jäätikön ja lähdimme kulkemaan sitä kohti. Reitti oli merkitty erinomaisesti ja polku näkyi etenkin alussa erittäin selvästi. Vaikka ilma muuttui loppua kohden sumuiseksi, meitä ei pelottanut eksyminen ollenkaan hyvän reittimerkinnän ansiosta.
Reissu siis alkoi erittäinkin lupaavasti... MUTTA valitettavasti sää oli meitä vastaan, ja lopulta tästä reissusta tuli melkoisen haastava. Vettä alkoi puolivälissä matkaa satamaan aivan hirveästi ja sade kasteli kivet petollisen liukkaiksi. Lähempänä Blåvatnetia täytyy kiipeillä isoilla (jopa metrien korkuisilla) kivillä, mikä on varmasti muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa ja riskialtista. Mutta nyt läpimärät kamppeet, palelevat sormet ja märät liukkaat kivet tekivät hommasta taatusti hermoja raastavaa. Joka askelta varoin ja mietin sata kertaa, ja auta armias, jos kivi sitten kuitenkin heilahti askeleen ottamisen jälkeen! Olimme molemmat aivan litimärkiä reissun jälkeen, vaikka laadukkaat vettä pitävät ulkovaatteet meillä olikin. Puhelimeni tippui myös railoon, mutta onneksi sen ylettyi noukkimaan sieltä. On muuten outoa, miten se älyttömän kurja sää ei oikein näistä kuvista näy. Se sade, tuuli ja sumu.
Hah, en yleensä kiroile ollenkaan, mutta tällä reissulla taisi tulla kirosanoja koko elämän edestä! Kun olimme käyneet katsastamassa Blåvatnetin (se oli kyllä upea, joo), sade vain yltyi, sumu nousi ja tosiaan lähempänä Blåvatnetia kivet olivat jäätävän isoja, ja niillä piti kiipeillä ihan kunnolla. Kiroilin taukoamatta varmaan tunnin ja nieleskelin samalla kyyneleitä. Että semmoinen reissu. Mutta tätähän se reissaaminen on. Ainahan sitä voisi jäädä mukavasti kotisohvalle, ja unohtaa sateiset Norjat ja vaaralliset vuoret. Mutta sitten jää kaikki siistikin kokematta. Anthony Bourdainkin on tainnut sanoa, että "travelling isn't always funny". Joskus se on kaikkea muuta! Se ei silti todellakaan ole syy jäädä kotiin mätänemään. Tämä Blåvatnet reissu jää varmasti iäti mieleen, ja toisaalta tuli myös opittua, miten tärkeää ne vedenpitävät vaatteet ovatkaan, vaikka lähtiessä paistaisikin aurinko. Ja kyllä voin sanoa siltikin nauttineeni upeista vuoristomaisemista, kaikesta huolimatta. Sateinen päivä Norjassa on jokatapauksessa parempi kuin päivä missä vain muualla, vai miten se sanonta meni :D !

Litimärkinä selvisimme lopulta takaisin retkeilyhuoneeseemme. Oli mahtavaa saada kuivat vaatteet päälle ja pizzaa! Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kohti kotia. Paluumatkalla käväisimme huviksi vielä Levillä, sillä vaikka olemme käyneet Levillä useasti, emme olleet ikinä käyneet itse Levitunturin huipulla. Sieltäkin oli varsin komeat näkymät!