keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Narvik - Haapavesi

Narvikissa hotellilla nauttimamme aamupalan jälkeen starttasi matkamme kohti kotia. Päätimme heti, että tämä matka ei saa olla hätäinen "mahdollisimman pian kotiin" ajoreissu, vaan että tästäkin matkustuspäivästä voisimme nauttia: iloita alla kiitävästä tiestä, ohi vilisevistä paikkakunnista ja maisemista. Narvik-Abisko väli oli meille vielä uutta tietä, mutta loppukotimatka Abiskosta eteenpäin jo tuttua. Kävimmehän Abiskossa viime syyslomalla. Narvik - Abisko oli kyllä todella kaunis pätkä, etenkin juuri rajan seuduilla, kun tie nousee nousemistaan ylöspäin. Rajan seuduilla itse asiassa pyrytti vähän lunta, mikä vähän hirvitti näin kesärenkailla ajaessa, mutta onneksi kyse oli vain paikallisesta kuurosta ja auringonporotus lämmitti tietä niin, että se kyllä suli heti maahan sataessan.
Rajan seuduilla oli yksi aika pysäyttävä sodan muistomerkki. "Krigsminnejä" kyllä matkan varrella riitti, mutta tämä kyllä jotenkin liikutti. Keskellä upeita maisemia, tuntureiden huippujen korkeudella vilistävän tien varrella, tällainen pysäyttävä patsas, josta löytyy tietoa muistomerkistä sekä hienoja maalauksia.
Abiskon seuduilla paistoi aurinko komeasti! Ai että, mitkä maisemat. Hauskaa oli seikkailla näillä main, Riksgränsenillä ja Abiskossa, kun aika vasta katsoimme Amazing race -ohjelmasarjan jakson juuri näiltä seuduilta.
Kiirunassa pidimmekin sitten pidemmän stopin. Kiertelimme kävellen kaunista keskustaa, kävimme loistavassa kahvilassa Cafe Safarissa, shoppailimme hieman Intersportissa ja lisäksi tutustumme Kiirunan kirkkoon, missä olikin ovet auki vierailijoille. Pakko sanoa, että Kiirunan kirkko oli aivan upea niin ulkoa kuin sisältä. Suosittelen vierailemaan siellä, jos Kiirunassa käytte. Kiiruna on muutenkin kiinnostava kaupunkiloma kohde, sillä kaupunkia siirretään kaivoksen tieltä, eikä se tule enää kauaakaan pysymään aivan samanlaisena. Kaupungin keskustassa kävellessä on jännä olo: kaikki tämä tullaan siirtämään muualle.
Kiirunan jälkeen pistäydyimme äkkiä vielä Jukkasjärvellä. Tämän jälkeen matkamme jatkui jälleen eteenpäin kotia kohti. Seuraavan kerran pysähdyimme Överkalixissa.  Kävimme Överkalixissa näköalapaikalla, Brännabergetillä. Siellä oli varmaan joskus ennen muinoin sijainnut jokin näköalaravintola, mutta nyt paikka näytti hyvin autiolta rikottuine ikkunoineen. No, näköalapaikalle pääsi silti hyvin autolla ja ravintolan takapihalla oli puinen terassi pöytineen, jossa kävimme vielä vähän fiilistelemässä kumpuilevaa maisemaa. 
Kaiken kaikkiaan tämä matka oli aivan upea, ei voi muuta sanoa. Niin paljon tuli nähtyä ja koettua ikimuistoisia juttuja. Ehdottomasti yks parhaimpia reissuja ikinä.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Rokland - Narvik

Rokland - Narvik, 289km, arvioitu ajoaika 4 tuntia, 50 minuuttia. Matka sujui ihan mukavasti, Norjassa on vaan niin mahtavaa. Siivoilimme aamulla mökkimme ja lähdimme matkaan kahdeksan aikoihin. Tiet tällä välillä: paljon mutkia, nousuja ja laskuja, vesistön ja vuoren seinämän välissä ajamista sekä tunneleita, mutta välillä myös helpompaa alavammalla mailla ajamista.
Sää vaihteli ihan hulluna tällä matkalla. Välillä satoi kaatamalla, välillä paistoi aurinko kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Oli ihmeellistä nähdä sateenkaaria vuoristolampien yllä. Kyllähän nämä tällaiset kauniit sääilmiöt mykistävät! Wau. (Yksi pelottavimpia kokemuksia oli kyllä se, kun ajoimme yhden tunnelin läpi, jossa ei ollut valaistusta! Se oli kyllä jotain aivan painajaismaista.)

Kun olimme ajaneet huristelleet läpi kuvankaunista Norjaa, saavuimme lopulta paikkaan, jossa olisi käytettävä lauttaa, Bygnesiin. Lauttavälin nimi oli siis Bygnes-Skarberget (E6-tiellä). Ajoimme jo satamassa odottelevan pakettiauton perään ja aloimme tutkimaan asiaa. Pettymykseksemme huomasimme, että joutuisimme odottamaan yli tunnin. No, päätimme käyttää ajan lepäämiseen. Asensimme auton penkit takakenoon ja ummistimme silmät hetkeksi. Kun uni loppui, kävimme hieman seikkailemassa ja tutkimassa ympäristöä.

Kun tuli vihdoin aika lähteä, lautta saapui satamaan ja autoletkat ajoivat sen kannelle. Maksut kerättiin järjestyksessä lauttaan ajavilta, auton ikkunasta käsin. Maksoimme kortilla. Bygnes-Skarberget lauttamatkan hinnaksi tuli noin 15 euroa, kahdelta henkilöautomatkustajalta yhteensä. Eli ei ollenkaan paha. Lyhyt lauttamatkahan tämä tosin oli, alle 10km käsittääkseni, kesto 25 min.

Itse olin kyllä lautalla ihan fiiliksissä, ja voi että kun Norjan vesillä kulkemiseen enemmänkin tuli kuume! Hurtigruten, valassafarit, melontaretket ... Huh, lennokkaat suunnitelmat alkoivat heti lauttamatkan jälkeen! Sen verran siistiä hommaa oli tsiigailla lautan ravintolan ikkunoista ohi kiitäviä maisemia. Wau.
 Symppis norjalainen papparainen :)

Lauttamatkan jälkeen oli luvassa vielä viimeinen rutistus ennen Narvikia.
Lopultakin olimme perillä kauniissa Narvikissa! Majoituimme Narvik Budget roomissa. Huone maksoi 86 euroa, sisältäen mahtavan monipuolisen aamiaisen sekä ilmaiset kahvit. Narvikissa kiertelimme keskustaa ja kauppoja, kävimme syömässä ja iltalenkillä vielä satamassa. Ihan mahtava kaupunki, aivan mielettömän ihana ilta. Tänne todellakin kannatti tulla.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Mo i rana - Norjan napapiiri - Rokland

Toisena matkapäivänämme heräsimme aikaisin ja menimme keittelemään yhteiseen keittiöön aamupuuroja ja kahvia. Aurinko paistoi keittiön maisemaikkunoista ja hetki oli oikein ikimuistoinen. Aamupalan jälkeen siivosimme kämppämme nopeasti ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Norjaa ja siellä Mo i ranaa. Hemavan-Mo i rana väli oli kaunis. Tämä väli on tosiaan n. 100 km pitkä, ja siihen meni meillä noin puolitoista tuntia.
Mo i rana oli sympaattisen oloinen merenranta kaupunki. Kauppoja riitti, mutta myös vanhanajan tunnelmaa. Olimme liikkeellä sunnuntaina, joten lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Se ei kuitenkaan haitannut, säästyisipä rahaa shoppailun sijaan elämyksiin. Kiertelimme kuitenkin jonkin aikaa Mo i ranassa, kävimme katsomassa vanhaa kaupungin osaa sekä Havmannenia.
Mo i ranassa kiertelyn jälkeen lähdimme kohti Svartiseniä. Tällä pätkällä taisimme Norjan puolella lähellä Mo i ranaa törmätä myös matkamme ainoaan tiemaksuun. Kamera otti kuvan tiellä ajavista, ja kyltissä luki henkilöauton maksuksi 17 kruunua. Emme aikoneet mennä ihan Svartisenille asti, vaan halusimme vaan käydä katsomassa hieman Saltfjellet-Svartisenin kansallispuistoa sekä retkeilemässä jossain lähettyvillä. 

Ajomatka oli kyllä hieno! Metsiä, koskia, vuoria ja upea auringonpaiste. Kyllä kelpasi ajella. Autotie, joka vei kohti kansallispuistoa oli aika huono. Kapea, mutkainen ja osittain siinä oli pahoja pomppuja ja koloja. Mutta maisemat olivat kohdallaan, joten kiirettä ei tarvinnutkaan pitää. Pääsimme lopulta aika lähelle Svartiseniä. Autotie varsinaiselle parkkipaikalle oli poikki (tie oli liejussa ja sulavassa lumessa), joten päädyimme kävelemään parkkipaikalle ja järven rannalle. Tuolta järveltä on siis käsittääkseni 10km kävelymatka Svartisenille ja kesäisin siellä on pieni paatti, joka kuljettaa retkeilijöitä järven yli ja 3 kilometrin päähän Svartisenistä.
Ja olihan se hieno retki. Järvi oli kerrassaan upea, ja mikäs siellä Norjan upeissa kansallispuiston maisemissa kävellessä mielettömässä auringon paisteessa. Rantaan päästyämme fiilis oli huipussaan ja päätimme alkaa kokkailemaan trangialla ruokaa umpihangen keskellä sijaitsevan pöydän luona. Siinä retkiruokaa syödessä voin sanoa, että tunsin todella olevani elossa. Aurinkolaseja tosin kaipasin. Aurinko heijasti aika pahasti lumihangesta ja välillä tunsin kyllä sokeutuvani 

Kun olimme viettäneet pari-kolme tuntia luonnossa reippaillen, oli aika taas jatkaa matkaa. Päämääränämme oli siis leirintäalue Roklandissa, Nordnes Camp & Bygdesenter. Olimme tehneet edellisiltana sinne varauksen, kun etsimme edullista majoitusta, ja tuolta saimme mökin tosiaan noin 50 eurolla / yö. Matkaa Mo i ranasta Roklandiin on noin 140km ja siihen varasimme noin 2 tuntia. Tie oli hyvin vaihteleva. Välillä mentiin korkealle ja tultiin kovaa mutkittelevaa tietä alas sydän kurkussa. Välillä tie meni alangoilla helposti edeten, matalien tuntureiden suojassa. Pakko kuitenkin myöntää, että tämä reissu kasvatti meitä paljon liikenteenkin kannalta. Lopulta ei hirvittänyt enää niin paljon nousta kiemurtelevaa tietä aina vaan korkeammalle ja vastaantulevat kaahailevat norjalaiset eivät aiheuttaneet lopulta enää sydämentykytyksiä. Kyllä sille tielle aina kaksi mahtui ja pienellä vaihteella alaspäin tuleminen antoi luottoa sille, että ei se auto itsestään lähde heittelehimään.
Parasta tällä tiepätkällä oli ehdottomasti Arctic circle, napapiiri. Siis aivan mahtava paikka! Tie nousi yllättän hengästyttävän korkealle. Metsät vaihtuivat yhtäkkiä lumisiksi tuntureiden huipuiksi, joiden rinnalla saimme ajaa. Keskellä yllättäen koittanutta talven ihmemaata oli kaunis outo rakennus, joka oli vieläpä auki. Rakastuimme tähän paikkaan aivan heti, ja se nousi yhdeksi suosikkipaikoistamme koskaan. Fiilistelimme napapiiri-keskuksen parkkipaikalla ympäröiviä maisemia vaikka kuinka kauan suu auki. Enpä ollut tätä osannut odottaa, että voisi joku paikka näin mykistää. Ruotsissa ja Suomessa olemme napapiirin useampaankin otteeseen ylittäneet, eikä se aiemmin ole sen kummemmin sykähdyttänyt. Mutta tämä paikka kokonaisuudessaan kyllä lumosi. Huomaatteko muuten kuvista, miten paljon lunta oli vielä toukokuussakin!
Rakennuksessa sijaitsi tosiaan Souvenir-kauppa, ravintola ja vessat ja varmaan sesonkiaikana jotain muutakin, ainakin siellä oli yläkerta, joka oli nyt suljettuna. Otimme ravintolasta maailman herkullisimat vohvelit ja nautimme kertakaikkisen upeasta fiiliksestä. Itselläni on vegaaniuden kanssa ollut reissuissa usein hieman rennompi ote. Lihaa en toki syö reissuissakaan, mutta joskus tällaisissa ainutlaatuissa paikoissa, kuten vaikkapa tämä tai Nordkapp, annan hieman periksi maidon ja kananmunan suhteen, ja saatan vaikkapa tilata vohvelin kermavaahdolla (ellei vegaanivaihtoehtoa ole tarjolla).

Tätä paikkaa en voi muuta kuin suositella. Alueella näytti menevän myös jonkin verran retkeilyreittejä. Ai että, nekin ovat varmasti aivan järjettömän upeita. Tänne on palattava vielä joku päivä!
Lopulta jatkoimme matkaa ja saavuimme perille leirintäalueelle. Paikka yllätti positiivisesti. Vaikka varauksemme ei syystä tai toisesta ollutkaan tullut perille, saimme samanlaisen mökin, kuin olisimme varanneet. Respa oli iso ravintoloineen ja siellä oli paljon alueesta ja ylipäänsä Norjasta kertovia ilmaisesitteitä, joita sitten rohmusimmekin kunnolla kotiin viemisiksi. Myös matkamuistoja oli myynnissä. Mökki oli kaikin puolin mukava, ja huoltorakennus tilava ja erittäin siisti. Ainoa miinus tulee erittäin viileästä mökistä, mutta meillä oli onneksi lämpimät makuupussit, joilla olisi voinut nukkua vaikka ulkona.
Illalla kävimme vielä iltalenkillä leirintäalueen takana sijaitsevalla vaaralla / tunturilla. Kartan alueelle löysimme huoltorakennuksen seinältä. Reitti oli kyllä aivan mahtava. Tappavahan se nousu oli, jalat joutui koetukselle ja parin kymmenen metrin välein piti noustessa ottaa tauko hengittämiselle... Mutta wau, mitkä maisemat ja mikä luonnon rauha.
Illalla nukkumaan mennessä sitä mietti, että tulipahan touhuttua monenlaista. Kyllähän sen päivälle annetut 24 tuntia voi niin eri tavoin kuluttaa. Mielestäni paras tapa käyttää aikaa on tehdä jokaisesta päivästä ikimuistoinen. Niin että voisin joka päivän, viikon, joka kuun jälkeen sanoa, että tulipahan touhuttua. Tulisi kai pyrkiä siihen, ettei tulisi kuukautta tai varsinkaan vuotta, ettei oikein muistaisi, mitä sitä teki ja touhusi. Elämä ei koostu niistä hetkistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka jäävät muistiin...

Niin, mutta takaisin asiaan. Illalla meillä oli kova miettiminen, minne jatkaisimme seuraavana päivänä. Lopulta päädyimme valitsemaan kohteeksemme Narvikin, vaikka mutkikas tie sekä paluumatkan kelit pelottivat: olisiko Abiskossa pakkasta ja lumisadeta? Mitenkäs tästä selvittäisiin kesärenkailla? Sekin huoletti, kun jo majoitusvarauksen jälkeen hoksasimme, että välillä tulisi olemaan lauttamatka. Ankara googlettaminen alkoi: voiko lautalla maksaa kortilla? Paljonko lauttamatkat maksavat? Mutta hyvä, että ehdimme jo tehdä hotellivarauksen, niin suunnitelmia ei voinut enää perua... Seuraavasta seikkailusta kumminkin tarkemmin lisää seuraavassa postauksessa! :)