keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Syksyinen matka Lappiin

Tästä reissusta on ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta vasta nyt ehdin paneutua tämän matkan kuvien läpikäymiseen kunnolla. Kävimme siis Kilpisjärvellä ja Norjassa Lyngenin alueella elo-syyskuun vaihteessa. Ruska oli jo aluillaan, muttei vielä upeimmillaan. Olimme siis kaksi yötä Kilpisjärvellä ja Lyngenissä kävimme päiväretkenä Blåvatnetilla. Tähän lyhyeen syysreissuun kuitenkin mahtui yhtä sun toista, joten kerrottavaa riittää. 

Olen muuten nyt saanut viimein siirrettyä edellisestä blogista lähes kaikki matkakertomukset tämän blogin puolelle, huh! On siinä ollutkin työmaata, vaikka ihan kaikki eivät vieläkään ole päässeet tänne asti. No, ajan kanssa!
Yövyimme tällä kertaa Majatalo Haltinmaan retkeilyhuoneessa. Majoitus oli varsin mielenkiintoinen: yhden yön hinta on todella halpa (olikohan noin 50 per yö kahdelta hengeltä), mutta tiloja piti jakaa sitten muiden matkailijoiden kanssa! Retkeilyhuoneessa on oma makuuhuone, mutta keittiö, wc ja suihku ovat yhteisiä. Yhdessä talossa oli neljä huonetta, joten jos kaikki huoneet olisivat täynnä, olisi siellä melkoinen vilinä. Olimme tällä kertaa siis kaksi yötä ja molempina öinä meillä oli yhdessä naapurihuoneessa majoittujia. Ensimmäisenä yönä kaksi lahtelaista miestä ja toisena yönä ruotsalainen moottoripyöräilijä. Mielenkiintoisia kohtaamisia, ei voi muuta sanoa.
 Ensimmäisenä iltana päätimme lähteä katselemaan maisemia Saanalta käsin. Emme ajatelleet käydä huipulla, vaan ihan vain rennosti iltakävelyllä portaiden näköalapaikalla. Ruskan värit olivat kyllä upeita! 
 Tämä reissu oli muuten myös pienen rakkaan masuasukkimme ensimmäinen Lapin reissu <3
Illalla kävimme vielä ihastelemassa maisemia Kilpisjärven rannalla.
Seuraavana päivänä lähdimme käväisemään Norjassa. Päämääränämme oli Lyngenin alue ja siellä maaginen Blåvatnet, kirkkaan turkoosin värinen jäätikköjärvi. Matkalla tavoitteenamme olisi myös piipahtaa Rovijoella, sillä vaikka olemme usein Skibotnissa ja Tromssassa käyneet, on tuo kyseisen tien varrella oleva vesiputous jäänyt aiemmin katsastamassa.

Rovijoki, nk. morsiushuntuputous, sijaitsee tosiaan tien varrella. Mutta koska sitä ei näy tielle, on siitä helppo hurauttaa ohi. Niin myös me teimme, ajoimme aluksi parkkipaikan ohi. No, saimme tehtyä u-käännöksen ja löysimme kuin löysimmekin parkkialueelle. Parkkialueelle ei ole opastetta, mutta tämä putous sijaitsee tosiaan noin 36km Kilpishallin pihalta. Rovijoki on 28m korkea putous, ja pakko myöntää, että olihan se varsin vaikuttava näky. Tovin jos toisenkin viivyimme vain ihastelemassa sitä.
 Rovijoelta matka jatkui kohti Blåvatnetia. Maisemat olivat käsittämättömän upeita, mutta valitettavasti keli huononi, mitä lähemmäksi kohdettamme pääsimme. 
Teräviä huippuja ja turkoosina hohtavaa merta.. Ja niin lähellä Suomen rajaa!
Lopulta pääsimme reitin lähtöpisteelle. Maisemat olivat komeat, ja otimme vain päämääräksemme jäätikön ja lähdimme kulkemaan sitä kohti. Reitti oli merkitty erinomaisesti ja polku näkyi etenkin alussa erittäin selvästi. Vaikka ilma muuttui loppua kohden sumuiseksi, meitä ei pelottanut eksyminen ollenkaan hyvän reittimerkinnän ansiosta.
Reissu siis alkoi erittäinkin lupaavasti... MUTTA valitettavasti sää oli meitä vastaan, ja lopulta tästä reissusta tuli melkoisen haastava. Vettä alkoi puolivälissä matkaa satamaan aivan hirveästi ja sade kasteli kivet petollisen liukkaiksi. Lähempänä Blåvatnetia täytyy kiipeillä isoilla (jopa metrien korkuisilla) kivillä, mikä on varmasti muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa ja riskialtista. Mutta nyt läpimärät kamppeet, palelevat sormet ja märät liukkaat kivet tekivät hommasta taatusti hermoja raastavaa. Joka askelta varoin ja mietin sata kertaa, ja auta armias, jos kivi sitten kuitenkin heilahti askeleen ottamisen jälkeen! Olimme molemmat aivan litimärkiä reissun jälkeen, vaikka laadukkaat vettä pitävät ulkovaatteet meillä olikin. Puhelimeni tippui myös railoon, mutta onneksi sen ylettyi noukkimaan sieltä. On muuten outoa, miten se älyttömän kurja sää ei oikein näistä kuvista näy. Se sade, tuuli ja sumu.
Hah, en yleensä kiroile ollenkaan, mutta tällä reissulla taisi tulla kirosanoja koko elämän edestä! Kun olimme käyneet katsastamassa Blåvatnetin (se oli kyllä upea, joo), sade vain yltyi, sumu nousi ja tosiaan lähempänä Blåvatnetia kivet olivat jäätävän isoja, ja niillä piti kiipeillä ihan kunnolla. Kiroilin taukoamatta varmaan tunnin ja nieleskelin samalla kyyneleitä. Että semmoinen reissu. Mutta tätähän se reissaaminen on. Ainahan sitä voisi jäädä mukavasti kotisohvalle, ja unohtaa sateiset Norjat ja vaaralliset vuoret. Mutta sitten jää kaikki siistikin kokematta. Anthony Bourdainkin on tainnut sanoa, että "travelling isn't always funny". Joskus se on kaikkea muuta! Se ei silti todellakaan ole syy jäädä kotiin mätänemään. Tämä Blåvatnet reissu jää varmasti iäti mieleen, ja toisaalta tuli myös opittua, miten tärkeää ne vedenpitävät vaatteet ovatkaan, vaikka lähtiessä paistaisikin aurinko. Ja kyllä voin sanoa siltikin nauttineeni upeista vuoristomaisemista, kaikesta huolimatta. Sateinen päivä Norjassa on jokatapauksessa parempi kuin päivä missä vain muualla, vai miten se sanonta meni :D !

Litimärkinä selvisimme lopulta takaisin retkeilyhuoneeseemme. Oli mahtavaa saada kuivat vaatteet päälle ja pizzaa! Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kohti kotia. Paluumatkalla käväisimme huviksi vielä Levillä, sillä vaikka olemme käyneet Levillä useasti, emme olleet ikinä käyneet itse Levitunturin huipulla. Sieltäkin oli varsin komeat näkymät!

torstai 25. elokuuta 2016

Kesälomareissu 2016: Päivä 4

Päivä 4 olikin viimeinen matkapäivämme tällä reissulla. Ajelimme ensin aamulla Russenesista Altaan, jossa halusimme käydä katsomassa kalliopiirroksia. Altassa teimme sitten päätöksen, että ajamme Suomen puolelle yöksi. Lopulta olimme yhdeksän aikaan Muoniossa iltapalalla ja päätimme, että ajetaan Haapavedelle asti, kun täällä jo ollaan. Mutta nyt menimme jo asioiden edelle, aloitetaanpa ihan alusta!
Tie Russenesista Altaan oli upea. Voi kun Finnmark onkin täynnä mitä erilaisempia maisemia! Turkoosista merestä upeisiin vuoristomaisemiin, matalista koivumetsistä laajoihin erämaihin. 
Altaa kohden vuoret kohosivat korkeammalle ja maisema muuttui vehreämmäksi ja metsäisemmäksi. Alta oli kiva paikka. Pieni kaupunki, jossa kuitenkin nähtävää riittää. Tällä kertaa päätimme käydä katsomassa Altan museota sekä käydä kaupungilla muutamissa kaupoissa. Myös Altan omaperäinen kirkko oli nähtävä!

Museo Altassa oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Oli mahtava katsella ikivanhoja kalliopiirroksia ja kulkea kauniissa maisemissa kiemurtelevalla polulla. Museossa oli myös sisätiloissa näyttelyitä sekä aivan ihastuttava näköala kahvila.
Museon jälkeen ajoimme vielä Altan keskustaan. Olisimme halunneet vierailla upeassa Altan kirkossa, mutta siellä oli juuri silloin  menossa häät. Kiertelimme sitten muuten Altan keskustaa. Sen moderni ilme suorastaan yllätti. Tuntuu, että esimerkiksi Tromssassa on todella vähän kauppakeskuksia ja useimmat liikkeet sijaitsevat vanhoissa puutaloissa. Mutta tämä Altan keskusta oli kyllä todella moderni kauppakeskuksineen ja tosiaan tämä kirkkokin on aika upea nykyaikainen ilmestys.
Alta-Kautokeino väli on tosi pelottava. Tällä välillä on tosi paljon todella jyrkkiä kallion jyrkänteitä suoraan tien vieressä. Onneksi se pelottava osuus on aika lyhyt ja äkkiä oltiinkiin laajoilla tunturiaavoilla. Kautokeinossa olisimme halunneet pysähtyä, mutta olimme niin myöhään paikalla, ettei mikään ollut enää auki. Siispä jatkoimme Suomen puolelle, Hettaan ja siitä Muonioon. Muoniossa tosiaan teimme päätöksen ajaa kotiin asti samana päivänä. Hyvä päätös, sillä näimme aivan mielettömän kauniin auringonlaskun Pellon ja Aavasaksan kohdilla.
Ajomatkaa kertyi viimeiselle päivälle melkoisesti, mutta eipä se paljoa haitannut. Kaiken kaikkiaan tämäkin reissu oli jälleen aivan upea kokemus ja näimme paljon uusia paikkoja. Finnmark on kyllä ihan paras paikka

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kesälomareissu 2016: Päivä 3

Herättyämme teltassa nukutun yön jälkeen päätimme, ettemme olleet saaneet vielä Finnmarkista tarpeeksi. Päätimme ajaa joko Lakselviin tai Russenesiin. Gamvik - Russenes väli oli hyvin kaunis, valaitakin näimme. Aamupalaa emme tehneet telttapaikalla, sillä olimme bonganneet edellisenä päivänä Gamvik - Mehamn välillä upean laavun, jonne halusimme mennä keittelemään aamupuuroa.
Pysähdyimme ensiksi Lakselvissa, sillä mietimme, josko olisimme jääneet jo sinne yöksi. Kävimme paikallisessa turisti-infossa, jossa yllätykseksemme tapasimme kveenin, joka osasi puhua Suomea, mutta kivalla Norjan aksentilla.  Kohtaaminen oli oikein mukava, ja jäi kyllä mieleen. Lakselvissa on kyllä ihan hirveän kaunista ja siellä riittää palveluita ja kauppoja, mutta päätimme kuitenkin vielä jatkaa pohjoiseen, sillä halusimme kovasti vielä nähdä Jäämerta. Jatkoimme siis Russenesiin.

Russenesissa meitä ilahdutti, kun erittäin kiireisellä Camping-alueella respassa meitä palveli suomalainen! Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, joten oli kiva, että sai kysellä hinnoista omalla kotikielellä vielä tarkemmin. Yö mökissä taisi kustantaa noin 50 euroa ja suihku toimi 10 kruunun kolikoilla (6 minuuttia). Niitä ei meillä ollut mukana, joten hän vain lisäsi mökin maksuun 20 kruunua ja saimme vastineeksi kolikot. Kun olimme saaneet majoittauduttua kiertelimme hetken matkamuistomyymälässä. Paikka oli ihan täynnä! Ja jälleen kuulimme todella monia eri kieliä. Täysiä busseja ajoi jatkuvasti alueen pihaan. Nordkapp pitää tämän paikan kyllä taatusti eloisana. 
Iltalenkille lähdimme lähettyvillä sijaitsevalle Bringnes-tunturille. Reitti oli erittäin mukava ja huipulla teimme vielä iltapalaa trangialla. Ylöspäin mennessä vesi meinasi loppua meiltä kesken, mutta onneksi lähellä huippua oli kuin olikin pieni ja kirkas lampi, josta saimme täytettyä vesivarastot.
Kaiken kaikkiaan tämäkin matkapäivä oli aivan ihmeellinen ja illalla pohdimme, että kyllä tämä Finnmarkin alue on meidän lempi Norjaamme. Finnmark

tiistai 23. elokuuta 2016

Kesälomareissu 2016: Päivä 2

Aamulla lähdimme ajamaan Sevettijärveltä kohti rajan ylitystä Näätämössä. Tästä tarkoitus oli jatkaa lopulta Nordkynin niemimaan kärkeen katsomaan Slettnesin majakkaa ja yöpymään teltassa jossain Gamvikin - Mehamnin lähettyvillä. Ajomatka sujui hyvin. Tiet eivät olleet aivan yhtä hyviä, kun useimmiten muualla Norjassa, mutta ehdottomasti ajettavia. Pian Näätämön jälkeen Norjan puolella maisemat alkoivat muuttumaan merellisimmiksi.
Ajomatka sujui paremmin kuin hyvin, nimittäin maisemat vaihtelivat jatkuvasti. Toisena hetkenä ajoimme Taru sormusten herrasta maisemissa, sitten hämmästyttävän turkoosin meren äärellä ja yhtäkkiä oli kuin olisimme ajaneet kuussa! Tämä tie pätkä on ehdottomasti yksi kauneimpia, millä olen ajanut.
Lopulta olimme perillä Gamvikin kylässä (pysähdyimme pikaisesti myös Mehamnissa). Gamvikista oli vielä pienen pieni ajomatka Slettnesin majakalle. Lopulta Slettnesin majakka ja loputon jäämeri siinsivät edessäpäin. Itse menin tässä vaiheessa aivan sanattomaksi. En vain pystynyt puhumaan tai mitään, kun paikan kauneus ja maagisuus vain pysäytti. En voi edelleenkään kuvailla sitä, miten ison vaikutuksen paikka teki minuun. Mutta suosittelen kyllä kaikkia käymään täällä. Paikka on U-P-E-A. Tämä on myös mahtava kohde henkilöille, joita kiinnostaa Nordkappissa vierailu, mutta turistimassat eivät innosta. Slettnes on lähes yhtä pohjoisessa, ja täällä ihmisiä vain kourallinen. Ja itse asiassa, jos tarkkoja ollaan: Slettnes on Euroopan mantereen pohjoisin piste, johon autolla pääsee, sillä Nordkapp sijaitsee saarella.
Loputon syvän sininen jäämeri ja huikaisevan suuret aallokot... Kävimme paikalla toimivassa kahvilassa nauttimassa jälleen kerran maailman maistuvimmat norjalaiset vohvelit. Sen jälkeen lähdimme kiertämään alueella kiertävän kerrassaan mainion luontopolun. Luontopolulla oli opastauluja, ja nähtävyyksiä niin historiasta ja luonnosta. Joistain historiakohteista tuli ihan kylmiäväreitä, kuten poukamasta, johon on aikoinaan kulkeutunut paljon haaksirikkoutuneiden laivojen miehistön ruumiita.
Kun olimme kiertäneet luontopolun ja olimme ihan ihastuksesta hämmillämme, lähdimme takaisin päin etsimään telttapaikkaa. Telttapaikka valikoitui hyvin läheltä Gamvikia, Mapsista tsekkasimme paikan nimeksi Sandfjord. Telttapaikastamme oli mahtavat näköalat vuonolle ja vettä sai kätevästi vieressä virtaavasta purosta. Iltapalaa kapusimme kokkaamaan telttapaikan vieressä sijaitsevalle korkeammalle kohdalle. Ehdottomasti siistein iltapala ikinä. Telttayökin meni paremmin kuin koskaan. Ilma oli telttailuun aivan täydellinen, ja nukuin varmaan parhaat yöunet ikinä.