tiistai 1. syyskuuta 2015

Vaellus Barrakselle

Takana on aivan mahtava kahden yön vaellus. Kilpisjärven läheistä vaellusseutua Norjan, Ruotsin ja Suomen rajalla en voi kuin suositella mitä lämpimimmin. Uskomattomat maisemat, ihanteellinen vaellusmaasto, lähellä Suomea, korkeita vuoren huippuja ja kauniita laaksoja, puhdasta vettä, jota voi juoda suoraan puroista ja se rauha. Täällä ei tunkeile turisteja ihan joka nurkan takaa.

Ennen vaellusta nukuimme ajomatkan uuvuttamina Ropin pirteissä yhden yön. Mökki taisi kustantaa 42e/yö, ei paha! :) Ja todella hauska paikka, niin sijainniltaan, kuin asiakaspalvelultaan. Suosittelut!
Lähdimme siis elokuisena vapaana viikonloppuna Kilpisjärveltä vaeltamaan Norjaan päin kohti Barras tunturia, joka on noin 1400 metriä korkea. Barras näkyy selvästi Kilpisjärvelle asti ja etenkin kolmen valtakunnan rajalla, missä monet Kilpisjärvelle eksyneet käyvät, se komeilee upeana horisontissa.
Rajallisesta ajasta johtuen kävimme tosiaan vain Barraksella. Alueella olisi todellakin viihtynyt kauemmin (käydä esim. Pältsanilla tai Moskkugaissilla), mutta näin tällä kertaa. Vaelsimme kokonaisuudessaan 47 kilometriä kolmelle päivälle jaksotettuna, ja kaksi yötä yövyimme teltassa. Sää oli erittäin aurinkoinen, ehkä jopa liiankin. Jano vaivasi koko ajan ja helle aiheutti minulle pienoisen migreeni kohtauksenkin. Lämpötilat huitelivat siis koko vaelluksen ajan lähempänä 30 astetta. Elokuuta suosittelen kyllä tänne vaellusajankohdaksi: kesän ollessa pisimmillään, ei ylitettävät joet/purot ole ollenkaan mahdottomia, pikemminkin aika kuivia ja helppoja kiveltä kivelle hypellen ylittää. Muita tämän alueen hyviä puolia: ei juurikaan ötököitä (ainakaan meidän reissumme aikana..)! Tämän alueen kauneutta eivät vain sanat riitä kuvaamaan.. Mutta ehkä se jotain kertoo, että tämäkin opintotuella elävä opiskelija on käynyt Kilpisjärvellä noin vuoden sisällä viisi kertaa.

Aloitimme vaelluksen siis läheltä kolmen valtakunnan rajaa, jonne menimme M/s Mallan kyyditseminä (myös paluumatkalla). M/s Malla siis kesäkaudella seilaa yli Kilpisjärven ja vie halukkaita kohti Kolmen valtakunnan rajaa. Olikohan meno-paluulippu noin 25/hlö? Karttana meillä toimi Kilpisjärveltä ostettu aluetta kuvaava Fjällkartan, joka oli kyllä ihan korvaamaton apu.

Maasto oli alussa tunturikoivikkoa, helppoa, jonkin verran nousua ja laskua. Päämääränä ensimmäisenä päivänä meillä oli Gappohytta. Vaelluksen alkupäässä voi valita kahdesta reitistä. Me menimme merkitsemätöntä polkua, joka oli hieman lyhyempi ja meni lähempänä rajaa kuin merkitty polku. Suosittelen ehkä kuitenkin merkittyä polkua, sillä meillä kesti pieni tovi löytää oikealle reitille. Menimme itse asiassa ensin siitä Ruotsiin vievästä portista (kuulostaa hämärältä) ja siitä jatkoimme sitten eteenpäin. Parin kilometrin jälkeen nämä kaksi polkua siis yhdistyvät ja siitä asti reitti olikin hyvin merkitty.
Reitti oli osittain  mutainen ja kostea ja parin puron ja joen yli sai tasapainoilla kiviä pitkin. Reitti alkoi myös reissun edetessä olemaan tasaiseen tahtiin nousua. Jonkin verran oli myös mäkistä maastoa sekä pari todella jyrkkää kohtaa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että reitti olisi ollut missään vaiheessa erityisen vaativa, sellaista oikein mukavaa vaellusmaastoa pikemminkin! Päästyämme Gappohytalle leiriydyimme siitä noin parin sadan metrin päähän. (Olisimme halunneet yöpyä Gappohytassa, mutta kun kävimme kysymässä tullista avaimia, olivat ne kaikki menossa, ja vaihtoehdoksi jäi siis telttailu). Löysimme täydellisen pienen piilopaikan rinteestä aivan virtaavan joen vierestä. Täydellistä. Mitkä hampaiden pesu maisemat!
Seuraavan päivän aamuna otimme kohteeksemme Barraksen huipun. Jätimme teltan siihen sijoilleen, palaisimme samaan paikkaan illaksi yötä. Barraksen huiputukseen otimme vain kevennetyt rinkat mukaamme. Jotkut sanovat, että Barrakselle vie Gappohytalta selvä polku. Itse en kuitenkaan väittäisi niin, en tosin tiedä, voi olla että helle ja aurongonpaahde vain sumensi jotenkin silmiä... Hetken ajan seurasimme moottorikelkka uraa, mutta saavuttuamme Barraksen juurelle piti kyllä omat reitit keksiä. No, kävelimme aika lailla sitä Gappohytalle päin näkyvää joen uomaa ja parit ihmisen askeleet näimmekin maastossa, joten se kai oli oikea reitti. Ja avotunturissa suunnistaessa kohti huippua on aina se hyvä puoli, että määränpää näkyy kyllä, joten sitä kohti vaan! Nousu oli hauskaa ja maisemat vain paranivat.
Viimeinen vaelluspäivä oli ehdottomasti helpoin. Vaikka taivallettavana oli samat 19km kuin ensimmäisenäkin päivänä takaisin kolmen valtakunnan rajalle, askel lähes lensi! Taitoimme matkan 4 tuntia nopeammin kuin ensimmäisenä päivänä. Vaikka jalkapohjissani oli monen monta erittäin kipeää rakkoa! Niin se kai on, että vaelluksella ensimmäiset päivät ovat pahimmat, mutta pikku hiljaa keho tottuu kävelyyn. Heräsimme kolmen aikaan aamulla viimeisenä päivänä. Halusimme nimittäin kävellä matkaa ennen kuin aurinko ehtii kunnolla nousta. Halusimme myös pelata varman päälle, että ihan varmasti ehdimme Malla laivaan, jos vaikka matka venyisikin väsymyksen ja rakkojeni takia. No, lopulta ehdimme itse asiassa ensimmäiseen lähtevään Malla laivaan!
Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan mahtava. Voisin milloin vain todellakin palata takaisin ja varmasti palaankin. Harmi tavallaan, kun niin monet suomalaiset eivät tiedä tästä upeasta paikasta ja että tällaiset vuoristomaisemat on todella niin lähellä.  Toisaalta, onhan tässä sitten aivan eritavalla sitä rauhaa, saa vaellella erämaisissa maastoissa ilman vain muutamia poroja näkökentässä.  Toisaalta, kyllähän ihmiset tuovat turvaa ja pitkällä vaelluksella on ihan mukavakin jutella välillä ihmisille! Mutta jeps, en voi muuta kuin suositella kohdetta! :)

Ps. Teille, jotka ette jostain syystä pysty / tykkää yön yli vaelluksista, Barraksen huipulle pääsee Norjan puolelta myös päiväretkenä! :)