tiistai 1. syyskuuta 2015

Vaellus Barrakselle

Takana on aivan mahtava kahden yön vaellus. Kilpisjärven läheistä vaellusseutua Norjan, Ruotsin ja Suomen rajalla en voi kuin suositella mitä lämpimimmin. Uskomattomat maisemat, ihanteellinen vaellusmaasto, lähellä Suomea, korkeita vuoren huippuja ja kauniita laaksoja, puhdasta vettä, jota voi juoda suoraan puroista ja se rauha. Täällä ei tunkeile turisteja ihan joka nurkan takaa.

Ennen vaellusta nukuimme ajomatkan uuvuttamina Ropin pirteissä yhden yön. Mökki taisi kustantaa 42e/yö, ei paha! :) Ja todella hauska paikka, niin sijainniltaan, kuin asiakaspalvelultaan. Suosittelut!
Lähdimme siis elokuisena vapaana viikonloppuna Kilpisjärveltä vaeltamaan Norjaan päin kohti Barras tunturia, joka on noin 1400 metriä korkea. Barras näkyy selvästi Kilpisjärvelle asti ja etenkin kolmen valtakunnan rajalla, missä monet Kilpisjärvelle eksyneet käyvät, se komeilee upeana horisontissa.
Rajallisesta ajasta johtuen kävimme tosiaan vain Barraksella. Alueella olisi todellakin viihtynyt kauemmin (käydä esim. Pältsanilla tai Moskkugaissilla), mutta näin tällä kertaa. Vaelsimme kokonaisuudessaan 47 kilometriä kolmelle päivälle jaksotettuna, ja kaksi yötä yövyimme teltassa. Sää oli erittäin aurinkoinen, ehkä jopa liiankin. Jano vaivasi koko ajan ja helle aiheutti minulle pienoisen migreeni kohtauksenkin. Lämpötilat huitelivat siis koko vaelluksen ajan lähempänä 30 astetta. Elokuuta suosittelen kyllä tänne vaellusajankohdaksi: kesän ollessa pisimmillään, ei ylitettävät joet/purot ole ollenkaan mahdottomia, pikemminkin aika kuivia ja helppoja kiveltä kivelle hypellen ylittää. Muita tämän alueen hyviä puolia: ei juurikaan ötököitä (ainakaan meidän reissumme aikana..)! Tämän alueen kauneutta eivät vain sanat riitä kuvaamaan.. Mutta ehkä se jotain kertoo, että tämäkin opintotuella elävä opiskelija on käynyt Kilpisjärvellä noin vuoden sisällä viisi kertaa.

Aloitimme vaelluksen siis läheltä kolmen valtakunnan rajaa, jonne menimme M/s Mallan kyyditseminä (myös paluumatkalla). M/s Malla siis kesäkaudella seilaa yli Kilpisjärven ja vie halukkaita kohti Kolmen valtakunnan rajaa. Olikohan meno-paluulippu noin 25/hlö? Karttana meillä toimi Kilpisjärveltä ostettu aluetta kuvaava Fjällkartan, joka oli kyllä ihan korvaamaton apu.

Maasto oli alussa tunturikoivikkoa, helppoa, jonkin verran nousua ja laskua. Päämääränä ensimmäisenä päivänä meillä oli Gappohytta. Vaelluksen alkupäässä voi valita kahdesta reitistä. Me menimme merkitsemätöntä polkua, joka oli hieman lyhyempi ja meni lähempänä rajaa kuin merkitty polku. Suosittelen ehkä kuitenkin merkittyä polkua, sillä meillä kesti pieni tovi löytää oikealle reitille. Menimme itse asiassa ensin siitä Ruotsiin vievästä portista (kuulostaa hämärältä) ja siitä jatkoimme sitten eteenpäin. Parin kilometrin jälkeen nämä kaksi polkua siis yhdistyvät ja siitä asti reitti olikin hyvin merkitty.
Reitti oli osittain  mutainen ja kostea ja parin puron ja joen yli sai tasapainoilla kiviä pitkin. Reitti alkoi myös reissun edetessä olemaan tasaiseen tahtiin nousua. Jonkin verran oli myös mäkistä maastoa sekä pari todella jyrkkää kohtaa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että reitti olisi ollut missään vaiheessa erityisen vaativa, sellaista oikein mukavaa vaellusmaastoa pikemminkin! Päästyämme Gappohytalle leiriydyimme siitä noin parin sadan metrin päähän. (Olisimme halunneet yöpyä Gappohytassa, mutta kun kävimme kysymässä tullista avaimia, olivat ne kaikki menossa, ja vaihtoehdoksi jäi siis telttailu). Löysimme täydellisen pienen piilopaikan rinteestä aivan virtaavan joen vierestä. Täydellistä. Mitkä hampaiden pesu maisemat!
Seuraavan päivän aamuna otimme kohteeksemme Barraksen huipun. Jätimme teltan siihen sijoilleen, palaisimme samaan paikkaan illaksi yötä. Barraksen huiputukseen otimme vain kevennetyt rinkat mukaamme. Jotkut sanovat, että Barrakselle vie Gappohytalta selvä polku. Itse en kuitenkaan väittäisi niin, en tosin tiedä, voi olla että helle ja aurongonpaahde vain sumensi jotenkin silmiä... Hetken ajan seurasimme moottorikelkka uraa, mutta saavuttuamme Barraksen juurelle piti kyllä omat reitit keksiä. No, kävelimme aika lailla sitä Gappohytalle päin näkyvää joen uomaa ja parit ihmisen askeleet näimmekin maastossa, joten se kai oli oikea reitti. Ja avotunturissa suunnistaessa kohti huippua on aina se hyvä puoli, että määränpää näkyy kyllä, joten sitä kohti vaan! Nousu oli hauskaa ja maisemat vain paranivat.
Viimeinen vaelluspäivä oli ehdottomasti helpoin. Vaikka taivallettavana oli samat 19km kuin ensimmäisenäkin päivänä takaisin kolmen valtakunnan rajalle, askel lähes lensi! Taitoimme matkan 4 tuntia nopeammin kuin ensimmäisenä päivänä. Vaikka jalkapohjissani oli monen monta erittäin kipeää rakkoa! Niin se kai on, että vaelluksella ensimmäiset päivät ovat pahimmat, mutta pikku hiljaa keho tottuu kävelyyn. Heräsimme kolmen aikaan aamulla viimeisenä päivänä. Halusimme nimittäin kävellä matkaa ennen kuin aurinko ehtii kunnolla nousta. Halusimme myös pelata varman päälle, että ihan varmasti ehdimme Malla laivaan, jos vaikka matka venyisikin väsymyksen ja rakkojeni takia. No, lopulta ehdimme itse asiassa ensimmäiseen lähtevään Malla laivaan!
Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan mahtava. Voisin milloin vain todellakin palata takaisin ja varmasti palaankin. Harmi tavallaan, kun niin monet suomalaiset eivät tiedä tästä upeasta paikasta ja että tällaiset vuoristomaisemat on todella niin lähellä.  Toisaalta, onhan tässä sitten aivan eritavalla sitä rauhaa, saa vaellella erämaisissa maastoissa ilman vain muutamia poroja näkökentässä.  Toisaalta, kyllähän ihmiset tuovat turvaa ja pitkällä vaelluksella on ihan mukavakin jutella välillä ihmisille! Mutta jeps, en voi muuta kuin suositella kohdetta! :)

Ps. Teille, jotka ette jostain syystä pysty / tykkää yön yli vaelluksista, Barraksen huipulle pääsee Norjan puolelta myös päiväretkenä! :)

tiistai 4. elokuuta 2015

Vaellus Kuusamossa Karhunkierroksella

Kesäisen Lapin kierroksemme viimeinen etappimme oli pieni vaellus Karhunkierroksella Kuusamossa. Tämä oli ensimmäinen vaellukseni, joten halusin jotain turvallista, reitin, jossa ihmisiä kulkee paljon. Tavoitteenamme ei ollut koko kierrosta kiertää, vaan lähinnä kokeilla vaeltamista tulevia vaativampia reissuja ajatellen.
Vaellustamme eivät oikein säät suosineet. Jo lähtiessämme liikkeelle reitin pohjoisesta aloituspaikasta satoi kaatamalla. Hyttysiä oli aivan käsittämättömän paljon! No, siitäpä me kuitenkin vain lähdimme tarpomaan. Sää on vain varuste kysymys, eikö? Tunnelma oli katossa säästä ja itikkaparvista huolimatta.
Pohjoisemmassa Lapissa enemmän vierailleena oli vaikea tottua veden keittämiseen... Kilpisjärven reissuilla kun olemme tottuneet täyttämään vedet suoraan tunturipurosta. Trangiamme osoittautui myös melkoisen laaduttomaksi, joten päädyimme keittämään vedet nuotiolla.
Reitti oli tosi kiva, mutta ei ehkä meidän sielunmaisemaamme. Kuulemma toisessa päässä reittiä on ne hienommat maisemat, kun reitti kiipeilee korkeammalla. Mutta olihan tällaiset koskiset metsämaisemat kivaa vaihtelua tuntureille. Ja riippusillat toisensa perään saivat oman sydämen kyllä tykyttämään ja adrenaliinin virtaamaan näin lievästi riippusiltakammoisena! Hah :D Ensimmäisenä päivänä kävelimme noin 20km ja yövyimme väliin tulevalla leirintäalueella teltassa. Seuraavana aamuna kuitenkin koimme jo saaneemme tarpeeksi näistä maisemista ja lähdimme kohti kotia.

Suosittelisin reittiä kaikille, joita perinteinen metsämaisema kiehtoo, eivätkä itikat haittaa. Reitti on pitkähkö, mutta voihan siitä aina tarpoa vain osan. Aloittelijalle tämä vaellus sopii myös hyvin, sillä yhtenä Suomen suosituimpana vaellusreittinä ei ole vaaraa ainakaan kesällä jäädä yksin pulaan.

Karttoja ja opastauluja löytyy matkan varrelta hyvin, samoin reittimerkinnät ovat erittäin selkeät.

Jos tätä maisemaa haluaa maistaa vain päiväretken verran, niin luulen, että pieni karhunkierros voisi sopia siihen? Se reitti kiinnostaisi kyllä itseäkin joskus kävellä! Jos jollakin on kokemusta reitin korkeammalla kulkevasta loppuosasta, niin laittakaa ihmeessä kokemuksia kommenttiboksiin! :)

maanantai 3. elokuuta 2015

Rovaniemi

Hetasta matka jatkui aamulla Rovaniemelle. Päätimme ajaa ensin Hetasta Muonioon (ja pysähtyä ikimuistoisella Seolla kahvilla) ja siitä sitten Äkäslompoloon, joka olisi uusi tuttavuus. Siellä oli pakko käydä myös Jounin kaupassa. Äkäslompolo vaikutti kauniilta paikalta ja siellä olisi kyllä kiva käydä vaikkapa hiihtolomalla tai muuten. Äkäslompolossa oli todella kaunis maisematie, joka kierteli tunturimaisemissa.
Rovaniemellä yövyimme Hotelli Santasportissa. Varasimme yön viisi minuuttia ennen saapumista, ja yön hinnaksi tuli vain 61 euroa. Hotelli oli modernin oloinen, hieman asuntolamainen, mutta tilava ja kaikki tarpeellinen löytyi. Aamupala oli oikein maittava ja kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä ihan huippu hotelli! Liikunta mahdollisuuksia oli todella lähellä ja tavallaan hotelli oli hieman keskustan melskeestä kauempana, jolloin saa liikkua rauhassa. Oli kyllä mahtava paikka, ja jos Rovaniemelle toisen kerran kesäaikaan eksytään, niin tänne kyllä mennään. Syömässä kävimme missäpä muuallakaan kuin paikallisessa kiinalaisessa. Mun rakkaus kiinalaiseen ruokaan on jotain ihan älytöntä.
Aamulla käväisimme Arktikumissa ja jatkoimme siitä matkaa kohti Kuusamoa. Arktikum oli oikein mielenkiintoinen paikka käydä ja paljon opimme uutta mm. Lapin historiasta. Arktikumissa oli myös elämyksellisiä elementtejä, joten voisin suositella paikkaa myös lapsiperheille. Mutta hyvin tietopainotteinen museo oli kaiken kaikkiaan. Ihan omiaan tiedonnälkäisille lukutoukille, joita kiinnostaa Lapin historia kauniisti esiteltynä.
 
Pakko jakaa muuten vielä tämä eräässä Rovaniemen läheisyydessä sijaitsevan huoltoaseman seinällä oleva juliste. Ihan mahtava!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Utsjoki - Nordkapp - Hetta

Kilpisjärveltä lähdimme sitten matkamaan jatkaamme Leville. Eräilyn jälkeen teki mieli hieman levätä Kylpylähotelli Levitunturissa. Siellä päädyimme olemaan kuitenkin vain yhden yön verran, sillä hotelliyö ei nyt varsinaisesti kuulunut tähän opiskelijoiden budjetti-roadtrippiin, heheh...

Leviltä ei tullut tällä kertaa yhtään kuvaa, lähinnä kylpylässä lojuttiin ja nautittiin pitkän kaavan mukaan hotelliaamiaisesta. Pakko jälleen kerran mainita, että tämä hotelli on jotain niin mahtavaa. Palvelu on mitä ystävällisintä, kylpylä käsittämättömän upea, hinta suhteellisen edullinen, hotellissa on edullinen ruokapaikka, aamiainen aivan mahtava... Tämä on edelleen tähän astisista hotelleista yksi lemppari.

No, Leviltä jatkettiin sitten matkaa spontaanisti kohti pohjoista. Ajateltiin, että "päälaen Lapissa" olisi kiva seikkailla, emmehän olleet siellä aiemmin käyneet. Aioimme ajaa niin pitkälle, kun jaksaisimme. Tietoa päätepisteestä ei Levillä ollut, vaan ihan fiiliksen mukaan lähdimme matkaan. Kylät ja kunnat siinä sitten sujahtelivat ohi ja Ivalossa taisimme päättää, että kyllä nyt ajetaan Utsjoelle asti.
Utsjoella majoituimme leirintäalueella telttaillen. Aurinko porotti niin, että oli oikeasti todella kuuma. Ja hyttysiä ja mäkäräisiä, niitä kyllä riitti. Telttaa oli todella vaikea koota, kun mäkäräisiä ja hyttysiä koitti kilvan päästä korvaan ja iho kutisi puremista muutaman minuutin jälkeen. Kävimme illalla vähän seikkailemassa jonkin tunturin rinteillä, mutta kuumuus ja mäkäräiset saivat meidät aika pian hakeutumaan teltan suojiin. Kaunis kylä Utsjoki kyllä oli. Harmi toisaalta, että se jäi tällä kertaa vain pysähdypaikaksi. Mutta tosiaan: tunturit ovat todella upeita, ja Teno äärimmäisen kaunis. Tästä voisi tulla Kilpisjärven ohella toinen Lapin lempikohteista. Tunturit tuntuvat olevan jotenkin niin lähellä, kun ne Norjan puolella tuntuvat nousevan suoraan kirkastakin kirkkaammasta Teno joesta. 
Teltassa suunnittelimme sitten seuraavan päivän reissuja, ja päätimme lähteä kohti Nordkappia. Aamulla heräsimmekin aikaisin, laitoimme aamupuurot leirintäalueen keittiöllä, ja otimme Euroopan mantereen pohjoisimmat kolkat suunnaksemme. Laskettelimme alas Suomi neidon päätä Utsjoelta kohti Karigasniemeä. Tämä tie pätkä on valittu joskus Suomen kauneimmaksi, enkä ihmettele. Välillä tuntui, kuin olisi ajanut jossain Pohjois-Italiassa. Vehreitä maatiloja, pinnan muotoja, kaunis joki ja uskomaton helle.

Rajan ylitimme Karigasniemessä ja siitä jatkoimme kohti Lakselvia. Tie oli kiehtova: aluksi pinnan muodot olivat hyvin matalia, mutta lopulta horisontissa siinsi korkeita suurtunturien huippuja, ja muistimme jälleen, miksi Norja on niin siisti maa. Tosin tällä seudulle tuli vähän taas sellainen olo, kuin olisi ajanut Amerikassa. Tien molemmilla puolilla oli matalaa ja aavaa, mutta horisontissa siinsi upeat korkeat vuoren huiput.
 Onneksi lähdimme Nordkappiin. Se on ehdottomasti siistein paikka, jossa olen koskaan käynyt. Tie sinne oli aivan älyttömän kaunis ja jotenkin se fiilis "end of the world" oli niiin käsin kosketeltavaa. Ja pinnan muodot vaihtuivat pikkuhiljaa merellisen saaristoisesta ikään kuin olisimme ajaneet kuussa. Wau. Tiemaksuja ei ainakaan meidän reissullamme ollut. Muuten tie oli paljolti mutkaista rannikkotietä tunneleineen ja tiukkoine kurveineen, kun sai pelätä, osuukohan vastaantulijan kanssa keulat yhteen. No, ei nyt ehkä ihan näinkään. Tie oli oikeasti ihan hyvässä kunnossa, ja matka sujui ihan leppoisasti.
Olimme jo innoissamme kohdallemme sattuneesta upeasta säästä. Mutta juuri ennen Nordkappin niemimaan kärkeä lähestyttäessä huomasimme, että tie katosi kuin seinään sumuvaippaan. Loppumatka menikin sitten kauhun sekaisissa tunnelmissa, kun tie vain kohosi kohoamistaan ja rotkot tien vieressä sen kun syvenivät. Sumu taas aiheutti sen, että tietä ei nähnyt juurikaan eteenpäin. Mutta hengissä selvittiin, huh. Ja olihan maisemat kyllä jotain ihan mahtavaa, hienoimmat, mitä olemme tähän mennessä Norjassa nähneet. Jotkut eivät pidä Nordkappia käymisen arvoisena paikkana. Me pidämme, ehdottomasti.
Nordkappin pääsymaksu kerätään suoraan autoista. Eli kun ajat kohti Nordkapp hallia, muodostuu autoista jono. Pienestä kopista työntekijä kerää sitten maksut ja maksu hoituu ikänä kuin Drive in-tyyliin. Samalla saa liput ja esitteet Nordkapp-halliin. Lippu taisi olla 25 euroa/henkilö ja sen pystyi maksamaan kortillakin. Ihan sopuhinta meidän mielestämme, sillä paikka oli oikeasti upeimpia kokemuksia. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta me todella näemme asian näin! Paikka oli mielenkiintoinen, kaunis ja uskomattoman kansainvälinen. Täällä äärettömän kaukaisessa kylmässä ja tuulisessa kolkassa kuulimme niin montaa eri kieltä, että ihan pyörrytti. Ihmisiä oli tullut ties mistä asti ja näimmepä mm. pyörätuolissa olevan amerikkalaisen miehen. Minkä vaivan hänkin oli nähnyt, että saisi tulla katsomaan tätä pohjoista niemen nokkaa. Mutta emme ihmettele, Nordkapp oli upea!
Myös tämä taideteos, Barn av jorden pysäytti. Sen on suunnitellut 7 lasta jokaisesta maanosasta. He aikoinaan tulivat kaikki tänne ikään kuin leirille tekemään taideteosta. Mahtava projekti ja pysäyttävän kaunis lopputulos.
Nordkapp-hallissa kiersimme mielenkiintoisia näyttelyitä sekä kävimme syömässä maailman parhaimman makuisen vohvelin. Täällä hinnat kyllä huitelivat pilvissä, mutta ymmärtäähän sen, kun miettii, mikä vaiva tänne on roudata kaikki raaka-aineet ja tavarat. Se vohveli oli kuitenkin ehdottomasti joka kruunun arvoinen. Nam.

Lopulta aikamme ihasteltuamme paikkaa ja fiilisteltyämme äärimmäisen pohjoista tunnelmaa, lähdimme valumaan kohti etelää. Käväisimme Altassa ja lopulta lähdimme Kautokeinon kautta kohti Suomea. Yöksi päädyimme Hettaan mahtavan kodikkaaseen retro-mökkiin, jossa ei ollut Onneksi lähdimme Nordkappiin. Se on ehdottomasti siistein paikka, jossa olen koskaan käynyt. Tie sinne oli aivan älyttömän kaunis ja jotenkin se fiilis "end of the world" oli niiin käsin kosketeltavaa!mmsähköä eikä juoksevaa vettä. Mutta hinta taisi olla vain 23 e/yö. Valitettavasti en muista paikan nimeä, mutta ensimmäsiä silmiin pistäviä mökki-paikkoja se oli siinä risteyksen lähellä. Ja tosiaan, vaikka tulimme siinä puolen yön aikoihin, saimme kuin saimmekin yösijan. Mahtavaa.

Ps. Alta-Kautokeino väli on uskomattoman kaunis.

lauantai 1. elokuuta 2015

Kilpisjärvi kesä 2015

Nyt alkaisi postausten sarja tämän kesän reissuista. Tosiaan tiivistetysti kesän 2015 Lapin roadtrippimme reittimme oli tämä: Koti - Kilpisjärvi - Tromssa - Levi - Utsjoki - Karigasniemi - Nordkapp - Alta - Hetta - Rovaniemi - Kuusamo - Koti. Mahtava ja erittäin onnistunut reissu oli kaikin puolin. Tuli seikkailtua ja kohellettua niin, että näitä tarinoita varmasti muistellaan vielä vanhanakin! Parasta lomassa oli sen spontaanius, emme ikinä tienneet, missä olisimme huomenna, vaan aamulla aina päätettiin mitä tehdään, ja päätöksiä yöpaikoista tai matkan jatkamisesta tehtiin vielä myöhään iltaisinkin. Tämän postaussarjan postaukset löydät kätevästi tunnisteen Lappi roadtrip 2015 alta. 

Sitten itse asiaan, eli ensimmäiseen kohteeseen, Kilpisjärveen. Vuoden sisällä neljäs kerta kun oltiin siellä, eli aika tutuksi on paikka ehtinyt tulla. Olimme Kilpisjärvellä kolme yötä, ja silti tekemistä riitti joka päivälle aamusta iltaan! Ensimmäisenä päivänä ajoimme Kilpisjärvelle sen n. 9 tuntia, mutta keli oli niin hieno, että oli lähes pakko lähteä vielä samana iltana Saanan valloitukseen. Mielettömän hieno reissuhan se oli taas (kerran olen aiemmin Saanalla käynyt). Portaat olivat edelleen se pahin osuus, mutta näkyvyys oli tällä kertaa tuhat kertaa parempi kuin edellisellä, mikä teki reissusta aivan upean.
Toisena päivänä lähdimme päiväretkelle Tromssaan. Keli oli mainio ja mikäs siinä ajellessa kauniissa maisemissa. Matkaa Tromssaan Kilpisjärveltä kertyy n. 150km. Tie Kilpisjärveltä Tromssaan on mielestäni kiva: suurempia hurjia mutkia ei ole, tiet on hyvässä kunnossa, eikä tosiaan mitään älyttömän stressaavaa ole ajo missään kohdassa. Vaikeinta taisi olla löytää edullinen parkki Tromssassa, mutta lopulta saatiin kruunuja tuhlaamalla muutamaksi tunniksi autolle paikka. Tromssassa kiertelimme kaupungilla, ja kävimme näyttämässä matkaseurueelle Polaria museon sekä Fjellheisen hissin. Varmaan ne kaikista perinteisimmät turistikohteet, mutta onhan ne tosi kivoja molemmat.
Tromssan jälkeen olimme niin rättipoikki, että oli mentävä nukkumaan. Viimeisenä kokonaisena päivänä Kilpisjärvellä kävimme sitten yhdessä Pikku-Mallan päällä sekä katsomassa Kitsiputousta, nk. Mallan kyyneleitä. Olin käynyt Kitsiputouksella jo syyslomalla että hiihtolomalla, mutta olihan se nyt nähtävä sulanakin.

Ulkoilua kertyi lopulta noin 6 tuntia ja reissu oli kyllä mitä antoisin. Sää oli hieno, hieman pilvinen, mutteipahan ainakaan liian kuuma hengästyttäviin nousuihin. Pakko kyllä sanoa, että vaatetus oli hieman ongelmallinen: tauoilla sai heti kaivaa repusta pipot ja takit, mutta juurikin nousuissa sai läähättäen olla ottamassa niitä taas pois. Mallan luonnonpuiston reitit ovat selkeästi merkitty, ja mielestäni sopivat kaiken kuntoisille. Ja tosiaan, nähtävää ja hienoja maisemia kyllä riittää.
Aivan upea reissu ja niin se vain on, että nämä maisemat on edelleen ne, missä mulla eniten silmä lepää. Illalla oli vielä hauska käydä laavuilemassa ja ihailemassa upeaa ilta-aurinkoa. Yöllä käväisimme myös Tsahkaljärvellä. Sekin oli oikein kaunis paikka. Öinen aurinko pilkotti Saanan takaa niin kauniisti. Oi Kilpisjärvi <3
Ps. Ihan kaikki kuvat tässä postauksessa eivät ole minun ottamiani, vaan myös muun matkaseurueen ottamia kuvia on osa. Kiitos heille kuvista! :)