perjantai 31. lokakuuta 2014

Syyslomalla Lapissa

Syyslomalla matkasimme Kilpisjärvelle. Sää kyllä mietitytti: entä jos pohjoisessa on lokakuun lopussa jo niin kylmä ja pimeä, että mitään ei oikein pysty tekemään? No tätä pelkoa vastaan ostimme läjäpäin vaikka minkälaista lämmintä vaatetta: merinovillaa, toppaa ja Kuoman kenkiä. Näin jälleen matka kohti Kilpisjärveä starttasi, yhdeksän tunnin automatka edessä. Matka meni kuitenkin joutuisasti. Pysähdyimme Kemissä syömään ja Muoniossa kahvittelemaan. Maisemat on koko ajan hienoja, joten mikäs siinä. Ehdimme kuunnella matkalla monen monta hienoa levyä ja totta kai laulaa täysiä mukana. Lopulta kun pääsimme käsivarrentielle, oli olo kuin ajaisimme kotiin taas.
Pohjois-pohjanmaalla oli vielä syksy, mutta täällä jo selvästi alkutalvi. Koko maisema oli kauniin kuuran ja kevyen lumipeitteen alla. Tie oli ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin pari viikkoa meitä ennen oli Muotkatakan kohdilla sattunut joku onnettomuus. Olimme siis liikkeellä syyslomalla, loppu lokakuussa. Yövyimme näin syyslomalla Tundrean pienessä, mutta niin ihastuttavassa mökissä. Ei tosiaankaan valittamista! :)

Lomalla tuli mm. kiivettyä Salmivaaralle (n.585). Ilma oli kylmä ja tuulinen. Mutta kylmästä säästä huolimatta Salmivaara oli erittäin mukava kokemus. Ja aika helppokin. Talvellakin valloittamiseen taisi mennä reilu tunti. Kuitenkin Salmivaaralta oli kyllä aivan todella upeat maisemat! Ne oikeastaan vähän yllättivätkin komeudessaan. Salmivaaran huipulta on näkymä koko Kilpisjärvelle ja hyvällä säällä myös Ruotsin ja Norjan tuntureille. Jos siis olet menossa Kilpisjärvelle, suosittelen lämpimästi Salmivaaralle kapuamista. 
Salmivaaran huipulla on vieraskirja, sinne vain nimiä rustaamaan. Huipulla tuuli aivan tosi paljon! No, saatiin kuitenkin nimet vieraskirjaan laitettua.. Maisemia katseltiin hetki ja otettiin muutamat valokuvat. Sitten lähdettiinkin alaspäin, ja johan helpotti, kun päästiin tuulta suojaan tunturikoivikkoon.
Illalla kävimme ihastelemassa kävellen arkista maisemaa. Seuraavana päivänä kohteena oli vielä Mallan luonnonpuisto ja siellä Pikku-Mallan huiputus ja Mallan kyyneleet. Syyslomallakin Mallan luonnonpuistossa oli äärettömän kaunista, eikä lunta ollut vielä ollenkaan liikaa. Kävelemään pystyi suhteellisen helposti, muutamaan kohtaan oli tosin hieman enemmän kinostunut lunta.
 
Mallan luonnonpuisto oli aika autio näin loppysyksystä. Vain kolme pientä ihmisporukkaa tuli meitä vastaan. Kylmähän siellä oli,  vaatekerroksista huolimatta piti parin sadan metrin välein kääntyä selkä tuuleen päin lämmittelemään käsillä hieman kasvoja. Mutta ei sitä oikeastaan siellä ajatellut, upeaakin upeammat maisemat kun mykistivät, ja kävely oli niin mielekästä kuin olla ja voi. Koko päivä meni Mallan luonnonpuistossa kävellessä, ja illalla kotimatkalla alkoi jo hieman hämärtämään. Yksi tähän astisen elämäni siisteimmistä jutuista, ehdottomasti. Oikeasti, näitä maisemia ei vain voi sanoin kuvailla. Tänne tulee taas ikävä, kun pitää seuraavana päivänä tehdä lähtöä.