perjantai 31. lokakuuta 2014

Syyslomalla Lapissa

Syyslomalla matkasimme Kilpisjärvelle. Sää kyllä mietitytti: entä jos pohjoisessa on lokakuun lopussa jo niin kylmä ja pimeä, että mitään ei oikein pysty tekemään? No tätä pelkoa vastaan ostimme läjäpäin vaikka minkälaista lämmintä vaatetta: merinovillaa, toppaa ja Kuoman kenkiä. Näin jälleen matka kohti Kilpisjärveä starttasi, yhdeksän tunnin automatka edessä. Matka meni kuitenkin joutuisasti. Pysähdyimme Kemissä syömään ja Muoniossa kahvittelemaan. Maisemat on koko ajan hienoja, joten mikäs siinä. Ehdimme kuunnella matkalla monen monta hienoa levyä ja totta kai laulaa täysiä mukana. Lopulta kun pääsimme käsivarrentielle, oli olo kuin ajaisimme kotiin taas.
Pohjois-pohjanmaalla oli vielä syksy, mutta täällä jo selvästi alkutalvi. Koko maisema oli kauniin kuuran ja kevyen lumipeitteen alla. Tie oli ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin pari viikkoa meitä ennen oli Muotkatakan kohdilla sattunut joku onnettomuus. Olimme siis liikkeellä syyslomalla, loppu lokakuussa. Yövyimme näin syyslomalla Tundrean pienessä, mutta niin ihastuttavassa mökissä. Ei tosiaankaan valittamista!😊
Tällä reissulla tuli mm. kiivettyä Salmivaaralle (n.585). Ilma oli kylmä ja tuulinen. Mutta kylmästä säästä huolimatta Salmivaara oli erittäin mukava kokemus. Ja aika helppokin. Talvellakin valloittamiseen taisi mennä reilu tunti. Kuitenkin Salmivaaralta oli kyllä aivan todella upeat maisemat! Ne oikeastaan vähän yllättivätkin komeudessaan. Salmivaaran huipulta on näkymä koko Kilpisjärvelle ja hyvällä säällä myös Ruotsin ja Norjan tuntureille. Jos siis olet menossa Kilpisjärvelle, suosittelen lämpimästi Salmivaaralle kapuamista. 
Salmivaaran huipulla on vieraskirja, sinne vain nimiä rustaamaan. Huipulla tuuli aivan tosi paljon! No, saatiin kuitenkin nimet vieraskirjaan laitettua.. Maisemia katseltiin hetki ja otettiin muutamat valokuvat. Sitten lähdettiinkin alaspäin, ja johan helpotti, kun päästiin tuulta suojaan tunturikoivikkoon.
Illalla kävimme ihastelemassa kävellen arktista maisemaa. Seuraavana päivänä kohteena oli vielä Mallan luonnonpuisto ja siellä Pikku-Mallan huiputus ja Mallan kyyneleet. Syyslomallakin Mallan luonnonpuistossa oli äärettömän kaunista, eikä lunta ollut vielä ollenkaan liikaa. Kävelemään pystyi suhteellisen helposti, muutamaan kohtaan oli tosin hieman enemmän kinostunut lunta.
Mallan luonnonpuisto oli hyvin autio ja erämainen näin loppysyksystä. Vain kolme pientä ihmisporukkaa tuli meitä vastaan. Kylmähän siellä oli,  vaatekerroksista huolimatta piti parin sadan metrin välein kääntyä selkä tuuleen päin lämmittelemään käsillä hieman kasvoja. Mutta ei sitä oikeastaan siellä ajatellut, upeaakin upeammat maisemat kun mykistivät, ja kävely oli niin mielekästä kuin olla ja voi. Koko päivä meni Mallan luonnonpuistossa vaellellessa, ja illalla kotimatkalla alkoi jo hieman hämärtämään. Yksi tähän astisen elämäni siisteimmistä jutuista, ehdottomasti. Oikeasti, näitä maisemia ei vain voi sanoin kuvailla. Tänne tulee taas ikävä.

torstai 7. elokuuta 2014

Kesäloma Levi - Kilpisjärvi - Tromssa

Ensimmäisellä kunnon Lapin reissullani ikinä kävimme Levillä, Kilpisjärvellä ja Tromssassa. Ajoimme ensin siis Leville, ja olimme siellä kolme yötä Kylpylähotelli Levitunturissa. Pakko muuten kehaista tätä hotellia (ei, tästä ei ole maksettu minulle): se on ihan paras! Oikeasti. Huoneemme oli tilava ja siisti, palvelu erittäin ystävällistä ja oli huippua, että hotellin ravintolassa oli myös tällaisille budjettimatkaajille sopivia annoksia, ei vain kalliita a la carte ruokia. Ja ai että, ei kyllä ole Levitunturin kylpylää voittanutta.
Levi on kesällä hyvin rauhallisen oloinen paikka. Monet liikkeet ovat suljettuina, mutta kyllä ihmisiä silti on jonkin verran liikkeellä. Näkyy lapsiperheitä, maastopyöräilijöitä ja vaeltelijoita. Itse ajattelen, että Levi oli ihan kiva myös näin kesämatkakohteeksi. Kolme yötä meni nopsaan ulkoillessa, rentoutuessa sekä kylpylästä nauttiessa.

Leviltä matka jatkui Kilpisjärvelle. Enpä olisi osannut odottaa, miten paljon tuleva tiepätkä tulisi muuttamaan elämääni. Se oli nimittäin niin päätä pahkaa rakastumista Käsivarren Lappiin, ettei tosikaan! Kun tie polveili ohi Muonion, ohi Karesuvannon ja maisemat alkoivat kohoamaan, olin niin syvällä Lapin hulluuden suossa, etten ole sieltä vielä tänäkään päivänä onnistunut nousemaan.
Käsivarrentie on ehdottomasti kaunein tie, jota olen koskaan ajanut. Aina kun sitä tietä ajamme kohti Kilpisjärveä, tulee olo kuin ajaisi kotiin. Ja taas aina kun sieltä ajamme pois päin, tulee pala kurkkuun... Käsivarrentien alussa ympäröivät maisemat ovat loivia ja kumpuilevia, horisontissa häämöttäviä sinisiä tuntureita. Niin kaunista. Vaikka käsivarsi itsessään on aika pitkä ajopätkä, ei tylsä enää siinä vaiheessa vain enää iske. Maisemat ovat niin mahtavat, että matka taittuu jouten. Käsivarrentietä edessä maisemat nousevat koko ajan. Tunturit ovat yhä lähempänä tietä, ne nousevat korkeammalle ja matkan teko muuttuu entistä mahtavammaksi.

Käsivarrentiellä moni varmasti pysähtelee ottamaan kuvia ja jaloittelemaan pitkien automatkojen kangistamia jalkoja. Varmasti suosituin pysähdyspaikka käsivarrentiellä on Muotkatakka. Se on Suomen maanteiden korkein kohta: tätä korkeammalle ei Suomen maanteillä autolla pääse! Muotkatakka on kiva paikka. Se on kaunis näköalapaikka ja jotenkin vain niin sairaan siisti taukopaikka keskellä ei mitään. Tuntuu, että on ihana vain hengähtää ja olla yksin ja yhtä luonnon kanssa.
Kun viimein vielä pitkän ajomatkan jälkeen Saana siintää horisontissa, on fiilis mahtava. Pitkä ajomatka on vihdoin ohi ja ollaan perillä! :) Yövyimme tällä matkalla Tundrean mukavassa mökissä.

Varmaan eräs suosituimmasta (eikä syyttä) turistikohteista Kilpisjärvellä on kolmen valtakunnan rajapyykki. Kolmen valtakunnan rajapyykillä voit helposti tehdä Pohjoismaiden kiertueen kiertämällä ympyrän muotoisen rajamerkin kolmen valtakunnan rajalla! Rajapyykki sijaitsee n. 12km Kilpisjärven keskustasta. Sinne pääsee kävellen Mallan luonnonpuiston halki, jos tykkää vaeltaa. Kesäisin siellä ainakin tähän mennessä on myös kulkenut M/S Malla niminen paatti, joka on kuljettanut turisteja järven yli ja antanut mahdollisuuden helppoon päiväretkeen.

M/S Malla vie turistit neljän kilometrin kävelymatkan päähän rajapyykistä. Paatti jää odottamaan kahdeksi tunniksi rantaan, jolloin on aikaa käydä vaeltamassa rajapyykillä. Jos on menohaluja, voihan tuolta toki kävellä vaikka takaisin sitten, jos ottaa laivalle vain menolipun. Polku on luikertelee maastossa erittäin selkeästi erottuen. Maasto on helppoa ja nopeakulkuista, kasvillisuus lähinnä käppyräistä tunturikoivua. Kolmen valtakunnan rajapyykin lähellä on myös autiotupa, jossa voi vaikka yöpyäkin!

Jos menet rajapyykille m/s malla paatilla, et pääse olemaan siellä yksin. Kahden tunnin aikana kaikki paatilla saapuvat ovat useimmiten melkein yhtäaikaa rajapyykillä. Mutta eihän se mitään haittaa. On oikeastaan aika hauska katsoa, millaisia ihmisiä tänne oikein on eksynyt. Tänne korpeen, Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykille, keskelle ei mitään! Kyllä mekin kuulimme niin saksaa, ranskaa kuin japaniakin. Toisaalta, jos kaipaat rauhaa, voithan toki mennä rajapyykille ensimmäisellä laivalla ja tulla takaisin vasta illemmalla. Tällöin on varmasti jokin hetki, kun saat ikuistaa itsesi kohteen edessä ilman muita! :D
Seuraavana päivänä vuorossa oli Kilpisjärven tunnetuimpaan maamerkkiin tutustuminen vaeltaen: Saanalle nousu. Reitillä näkyi niin vanhuksia kuin lapsiakin. Oli ilo huomata, miten erilaisia ihmisiä tännekin päin Suomea oli syystä tai toisesta eksynyt. Ihan mahtavaa! :)

Saanaa ennen pitää taivaltaa noin kaksi kilometriä loivasti nousevassa maastossa. Nämä kilometrit meni tosi nopeaa! Yhteensä Saanan huipulle on 4 kilometrin matka. Sitten alkaakin jyrkempi nousu, mutta onneksi on portaat! Saanan portaat taitaa itseasiassa olla Suomen pisimmät, yli 700 askelta. Sinniä pitää olla niitä kavutessa, ne tuntuu nimittäin aina vain jatkuvan ja jatkuvan. No, lenkin hienoinen kuormittavuus ei tunnu missään upeita maisemia ihastellessa!

Reitti on merkitty maastoon selkeästi ja liikkeellä on kesäisin useimmiten paljon ihmisiä valloittamassa Saanaa. Ukkosella ei tunturiin kannata lähteä, viikko ennen meidän retkeämme oli poikaan osunut salama Saanan rinteillä. Hui! Maasto on tosin paikoin hyvinkin kivikkoista ja muutama haastava paikka löytyi. Suosittelen ottamaan mukaan hyvät kengät ja urheilumieltä. Jotkut nopeimmat taitavat selvitä Saanan reissusta tunnissa-parissa. Jotkut taas ovat tällaisia nautiskelijoita kuin me, ja meillä meni 6 tuntia. Otimme paljon kuvia, söimme eväitä ja kertakaikkiaan nautimme olostamme Suomen huipulla. Saanan korkeimmalla kohdalla on mahtava vain pysähtyä ja hengittää. Siellä huipulla fiiliksestä nautiskellessa vierähtää helposti tuntikin!

Portaat oli tosi haastava paikka itselle alaspäin tullessa. No, niistäkin selvittiin, ja oli syytä olla itsestä vähän ylpeäkin. Saanalla vierailun jälkeen painuimme suoraan syömään. Pitsaa taidettiin tilata, Saanan juurella sijaitsevasta ruokapaikasta. Harvoinpa se ruoka noin hyvältä on maistunutkaan.
Keho oli koitoksen jälkeen äärimmäisen väsynyt. Semmoinen rätti-poikki-väsynyt olo. Kuinka ihana olikaan päästä ruuan jälkeen saunomaan. Ja missä kunnossa pohkeet olivatkaan, kun lähdimme seuraavana päivänä Norjan puolelle..! Hah. No tulipahan todistettua, että myös tällainen rapakuntoinen ihminen kuin minä, pääsee Saanan huipulle ja takaisin.

Olimme Kilpisjärvellä sen kaksi yötä. Ja ah, tähän paikkaan rakastuimme kyllä ikihyviksi. Kesä on aivan ihanaa aikaa matkustaa Kilpisjärvelle. Kaikki mahdollista: onhan koko ajan valoisaa! Tykkäsimme iltaisin ja öisin kävellä sen verran, kuin vain jaksoimme. Kesä Lapissa on niin kaunis, vaikkakin niin lyhyt. Luonto kukoistaa, puiden lehdet on niin kirkkaan vihreitä. Vesi on kirkasta ja ilma raikasta. Yöt ovat maagisen valoisia ja ilma lempeän viileä.
Kilpisjärven jälkeen suuntasimme kahdeksi yöksi vielä Norjan puolelle Tromssaan. Maisemat vaihtuu todella nopeasti Kilpisjärveltä Norjaan päin ajettaessa. Ei varmasti mene kuin 10 km, että maisemat alkaa jo muuttumaan tosi paljon. Vuoret nousee korkeammalle, ja laaksot on syvempiä. Yhtäkkiä auto hiljeni, kun katselimme vain mykistyneinä niin nopeaan kasvavia vuoren huippuja ja uskomattoman kauniita maisemia. Nämä maisemat? Vain kymmenen kilometriä Suomen rajalta?
Kilpisjärvi-Tromssa väli autolla ajaen on hieno tien pätkä. Näiden kaupunkien välillä on noin 150km ajettavaa. Monilla ensimmäinen pysähdyspaikka on Skibotn. Skibotn sijaitsee Jäämeren rannalla ja on vain 50km päässä Kilpisjärveltä! (Siellä kannattaa ehdottomasti käväistä, vaikka ei Tromssassa asti kävisikään. Mahtava paikka!)

Meitä  kyllä hieman jännitti Norjassa ajo. Emmehän olleet aiemmin ajaneet ulkomalla metriäkään. Kauhukuvat serpentiiniteistä, satojen metrien rotkoista ja tiemaksuista pyörivät kyllä mielessä. Mutta loppusissaan matka meni paremmin kuin hyvin. Tiemaksuja ei tällä välillä ollut, ja oikeastaan vain yksi mutkaisempi alamäki (lähempänä Suomen rajaa kuin Tromssaa). Matka meni oikein mukavasti alun jännityksen jälkeen. Ei norjalaiset kovin erityisesti kaahailleet ja tiet vaikuttivat turvallisilta. Tiet olivat myös hyvässä kunnossa, yksi tietyömaa tosin oli meneillään, jossa jouduimme hetken aikaa odottelemaan.
Tromssa kyllä ylitti odotuksemme! Se oli aivan unelmien kaupunkilomakohde. Jos joku teistä siellä lukijoista ei niin paljon luontomatkoista välitä, vaan pikemminkin kaupunkilomista, niin Tromssa on ehdottomasti syy käväistä pohjoisempana. Tromssassa on jotenkin niin erikoinen tunnelma: se on niin vilkas ja eloisa, mutta niin pohjoisessa! Tromssassa riitti ihmisvilinää, ja kaikki olivat jotenkin hirveän ystävällisen ja aktiivisen oloisia. Kaupungilla oli puistot täynnä rentoutuneen näköisiä ihmisiä jo aamutuimaan. Pitkä kaamosaika saa varmasti ihmiset vielä oikein erityisesti arvostamaan kesää, ja se näkyi!

Tietynlainen arktisuus tuntui ytimissä asti tässä kaupungissa. Onhan Tromssa yksi suurimpia näin pohjoisessa sijaitsevia kaupunkeja. Kaupungissa oli hieno arktinen museo ja arktinen katedraali, ja lumihuippuiset vuoret kuikuilivat alati taustalla. Ja lisäksi Tromssan keskustassa oli jotain puita, joista lenteli sellaista valkoista aivan lumen näköistä juttua! Oli ihan mielettömän nättiä, kun oikeasti näytti, että sataa lunta.
Tromssassa ylitimme ensiksi autolla tosi pitkän sillan ja marssimme Tromssan turisti-infoon. Suomenkielen taitoisia ei ollut paikalla, mutta englannilla pärjäsi hyvin. Ahdistavinta oli ehdottomasti parkkeeraus! Jotenkin ajattelimme liikaa hermostuneina sitä, että ajamme nyt ulkomailla isossa kaupugissa. Ja vielä maassa, jossa sakot ovat äärimmäisen kovaa luokkaa! Mutta kun myöhemmin olemme käyneet Tromssassa, niin ei se parkkeeraus ole niin vaikeaa. Täytyy vain osata ajatella, että ei se ulkomailla ajaminen ole yhtään sen erikoisempaa kuin Suomessakaan ajaminen!
Euroja kannattaa vaihtaa kruunuiksi Kilpishallissa Suomen puolella. Parkkeeraus on kaikkialla maksullista ja kolikoilla saa kätevästi auton parkkiin. Parkkeerausaikaa voi ostaa automaateista. Olimme aika epätoivoisia, kun yritimme kolikoita näihin laitteisiin tunkea. Saimme parkkeeraus aikaa muutamaksi minuutiksi. Emme oikein saaneet selville (lukuisien kokeilujen jälkeen) kuinka korttimaksu olisi oikein tapahtunut. Onneksi olimme matkalla viikonloppuna: ystävällinen työntekijä turisti-infossa neuvoi meitä jättämään automme tielle parkkiin. Viikonloppuisin (pe klo 15 alkaen) parkkeeraus on tiellä ilmaista. Huokaisimme todellakin helpotuksesta. Niinpä hurautimme automme kello kolmelta hieman syrjään ja jätimme siihen minilomamme ajaksi.

Jos muuten olisimme olleet viikolla liikenteessä, olisi kuulemma joku kauppakeskuksen parkkipaikka ollut edullisin vaihtoehto. Sinne myös ensimmäiseksi jätimme auton, ja sieltä kävelimme turisti-infoon. Kun saimme autoasian selvitettyä oli aika perehtyä kaupunkiin. Oi että, se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä! Kaupungin tunnelma oli jotenkin niin kotoinen ja viihtyisä. Siellä ei mielestämme ollut yhtään sellaista ahdistavaa melua, kaupungin hälinää ja kiirettä. Kaupunki oli ihanan luonnonläheinen.

Kävimme totta kai Fjellheisen näköala hissillä katsomassa maisemia. Suosittelemme hississä käymistä ehdottomasti, myös niille, jotka välttelevät perinteisiä turistikohteita. Tämä hissi ja näköalat sieltä olivat niin kivat, että kannatti! Jos haluaa haastetta, voi vuorelta myös kävellä ylös/alas, mikä kuulemma on myös hieno kokemus. Hississä oleminen oli kyllä tosi pelottavaa. Olin ihan paniikissa koko matkan ajan. Mutta jälleen kerran: kaiken sen arvoista.
Hissin jälkeen kiertelimme kaupungilla. Kävimme myös arktisessa museossa, Polariassa. Siellä oli tosi kiva käydä. Polariassa katsoimme mm. elokuvan, joka kertoi arktisista eläinlajeista. Lisäksi siellä oli huone, jossa kerrottiin jäätikön sulamisen seurauksista. Museossa sai tutustua laajasti arktiseen luontoon ja eläimistöön. Museossa oli myös kiva matkamuistokauppa, jossa myytiin perinteistä "arktista" tavaraa: saamelaisjuttuja, koruja, pehmoleluja ja norjalaisia käsitöitä.
Oi, tää karkkikauppa oli ihan paras! Mahtavia tuliaisia löytyi täältä! :)

Hintataso? No, olihan siellä ehkä vähän kalliimpaa. muttei toisaalta niin hirveän paljon kalliimpaa. Ja matkaaminen tänne on niin halpaa (autolla pääsee), että en nyt tiedä tuleeko vaikka se Thaimaan loma yhtään sen halvemmaksi. Etenkään parin yön lomalla se hitusen kalliimpi hintataso ei kyllä tunnu pussissa. Ehkä jos pidemmälle lomalle aikoo, kannattaa se ottaa huomioon laskuissa.

Olimme yötä hotellissa, Thon Hotel Tromssassa. Hotelli oli kyllä moitteeton. Aulasta sai ilmaista kahvia, ja aamiainen oli upea. Huoneessa oli kiva sisustus ja pimennysverhot yötöntä yötä karkoittamaan. Hotellin ravintola oli tosi kiva, ja hintatasoltaan suhteellisen halpa. Asiakaspalvelu pelasi myös! Kaiken kaikkiaan Tromssa oli meistä upea, ja haluamme ehdottomasti palata sinne vähän pitemmälle lomalle!
Ja kokonaisuudessaan tämä reissu: aivan käsittämättömän upea. Tämän reissun myötä meistä tuli ehdottomasti parantumattomasti Lappi-hulluja. Viimeisenä lomamme päivänä oli vielä edessä automatka Tromssasta kotiin. Kyllähän se lähemmäs 1000 kilometriä jo hieman tuntui, mutta yllättävän kivuttomasti se sekin taittuu hyvässä seurassa.